Suomalaisen karviaismarjalajikkeen kuvaus ja ominaisuudet, istutusohjelma ja hoito

Puutarhurit rakastavat karviaismarjoja niiden aromaattisten ja C-vitamiinipitoisten marjojen vuoksi. Asiantuntijat ovat kehittäneet lukuisia lajikkeita, ja jalostustyö on käynnissä. Keskimyöhäinen suomalainen karviaismarja on rakastettu miellyttävän makunsa ja talvenkestävyytensä vuoksi, mikä on tärkeää monille alueille. Alla on tietoa kasvin kasvattamisesta, sen eduista ja haitoista, lisäyksestä sekä marjojen sadonkorjuusta ja varastoinnista.

Suomalaisten lajikkeiden kuvaus ja ominaisuudet

Suomalaiset jalostajat ovat kehittäneet useita karviaislajikkeita, joista yleisimmät ovat vihreä, keltainen ja punainen. Ne eroavat toisistaan ​​marjojen värin ja maun suhteen, mutta niillä on samankaltaiset peruslajikeominaisuudet.

Vihreä

Pensas kasvaa 0,9–1,3 metrin korkeuteen. Vihreän karviaisen latvus on loivasti levittäytyvä ja hedelmät ovat oliivinvärisiä ja muodoltaan pitkänomaisen soikeita. Makeanhappamat, aromaattiset marjat painavat jopa 6–8 grammaa. Pensas voi tuottaa jopa 9 kiloa hedelmiä.

Keltainen

Tämä nopeasti kasvava pensas kasvaa metrin korkuiseksi. Sen tiheälehtiset versot ovat harvapiikkisten piikkien peitossa. Keltainen karviainen kukkii toukokuussa ja tuottaa keltaisia ​​hedelmiä, jotka painavat jopa 5 grammaa ja maistuvat aprikoosilta.

Punainen

Punaisen karviaisen piikikkäät versot ulottuvat 1,2 metrin korkeuteen. Harvaan karvaiset, aromaattiset marjat ovat punertavan violetin kuoren peitossa ja kypsyvät heinäkuun lopulla. Ne ovat pallomaisia, painavat 5–10 grammaa ja maistuvat makealta ja happamilta.

Ominaisuudet

Satoa pidetään keskikauden aikana: marjat kypsyvät kasvuvyöhykkeestä riippuen heinäkuun lopulla tai elokuun alussa.

Tuottavuus

Suomalainen karviainen kantaa hedelmää joka vuodenaika, alkaen 2–3 vuotta istutuksen jälkeen.

Puutarhuri voi korjata jopa 10 kiloa marjoja kypsästä pensaasta. Hedelmät korjataan heinäkuun lopulla tai elokuussa.

Talvenkestävyys ja kuivuuden kestävyys

Suomalainen karviainen on talvenkestävä ja kestää jopa -30 °C:n pakkasia. Peittämällä kasvin ennen pakkasia puutarhurit voivat säilyttää pensaat jopa alhaisissa pakkaslämpötiloissa. Kasvi on kosteutta rakastava eikä siedä hyvin kosteuden puutetta. Kuivina kesinä karviaisia ​​on kasteltava, muuten sato heikkenee merkittävästi sekä määrällisesti että laadultaan.

Itsepölytys

Suomalainen karviainen on itsepölyttävä; jo yksi istutus tuottaa hedelmiä. Useiden lajikkeiden istuttaminen kuitenkin lisää satoa. Hedelmöitys on tasaista ja tapahtuu vuosittain.

Makuominaisuudet

Suomalaiset karviaiset ovat makeanhappamia ja niillä on tunnusomainen aromi. Tämä lajike on erittäin suosittu puutarhureiden keskuudessa maukkaiden ja terveellisten marjojensa ansiosta. Erinomaisen maunsa lisäksi ne ovat myös ulkonäöltään houkuttelevia.

Kuljetettavuus

Suomalaiset karviaiset kulkeutuvat hyvin kuljetuksen aikana. Tämä johtuu marjojen tiheästä kuoresta, joka ei rypisty kuljetuksen aikana.

Hedelmät säilyvät pilaantumatta 5–6 päivää.

Monipuolisuus

Kotipuutarhurit ja maanviljelijät kasvattavat suomalaisia ​​karviaisia ​​kaupalliseen tuotantoon. Marjat syödään tuoreina ja niistä valmistetaan kompotteja ja hilloja. Ne voidaan myös pakastaa menettämättä makuaan tai ravintoarvojaan.

Tautien vastustuskyky

Kasvilla on vahva immuunijärjestelmä, ja asianmukaisella hoidolla se on harvoin sairauksien uhri. Suomalainen karviainen on altis antraknoosille ja septorialle. Kevätkäsittely sienilääkkeillä ehkäisee näitä sairauksia.

Tärkeää! Kun käsittelet pensaita kemikaaleilla, käytä käsineitä, suojalaseja ja hengityssuojainta.

Kuinka istuttaa

Sadon määrä ja laatu riippuvat oikein toteutetuista viljelykäytännöistä.

Sijainnin valitseminen

Kasville valitaan aurinkoinen paikka. Pohjaveden pinnan tulisi olla enintään metrin korkeudella maanpinnasta. Seinän tai aidan viereen istuttaminen tarjoaa pensaille riittävän suojan kylmiltä tuulilta.

Maaperän vaatimukset

Kasvi viihtyy irtonaisessa, savimaisessa, jonka pH on neutraali. Happamia maaperiä emäksistätään dolomiittijauhoilla, kalkilla ja puutuhkalla. Köyhdytettyihin maaperiin lisätään ravinteita.

Suosituksia määräaikojen valintaan

Kotimaisia ​​karviaisia ​​voidaan istuttaa keväällä tai syksyllä. Kevätistutus on suositeltavaa pohjoisilla alueilla, jotta taimet ehtivät juurtua ennen kylmän sään tuloa. Eteläisillä alueilla syysistutus on yleistä.

Työmaan valmistelu

Istutusalue puhdistetaan roskista ja kaivetaan etukäteen. Lisää köyhään maaperään ämpärillinen kompostia, kuppi puutuhkaa ja kolme ruokalusikallista nitrofoskaa. Nämä ainesosat lisätään neliömetriä kohden.

Kuinka valita istutusmateriaali

Taimien varsien tulee olla vahvoja, joustavia ja vailla virheitä tai naarmuja. Terveen karviaisen juuristo on hyvin kehittynyt, vapaa kasvustosta ja kuivista osista. Paremman juurtumisen varmistamiseksi aseta taimet 4–12 tunniksi ämpäriin, jossa on jonkin kasvunstimulaattorin liuosta.

Istutuskaavio

Suomalaisen karviaisen istutusmenettely on seuraava:

• kaivetaan reikä, jonka halkaisija ja syvyys on 45x45 senttimetriä;
• pohjalle asetetaan pieni kerros viemäriä;
• lisää sitten ravinteita maaperään;
• taimi asetetaan reiän keskelle ja juuret suoristetaan;
• kaada jäljellä oleva substraatti pois;
• tiivistä maaperä ja kastele runsaasti.

Kosteuden säilyttämiseksi puunrungon ympyrä peitetään multaa.

Hoito

Runsaan ja laadukkaan sadon varmistamiseksi suomalainen karviainen vaatii kastelua, lannoitusta, tautien ja tuholaisten torjuntaa, leikkaamista ja muotoilua.

Kastelu

Kasvi viihtyy runsaalla kastelulla. Jos kesä on kuiva, suomalaisen karviaisen juuristoa tulisi kastella vähintään kolme kertaa vuodessa. Kastele pensaat ensin kukinnan jälkeen, sitten hedelmien muodostuessa ja uudelleen sadonkorjuun jälkeen.

Löysääminen ja kitkeminen

Pensaiden runkojen ympärillä oleva maa irrotetaan 5–8 senttimetrin syvyyteen. Tämä toimenpide estää kuoren muodostumisen, joka haittaa juurien hapensaantia. Kitkeminen suoritetaan samanaikaisesti rikkaruohojen irrottamisen ja poistamisen kanssa. Tämän laiminlyönti voi johtaa pensaiden tauteihin ja tuholaisiin, joita esiintyy rikkaruohoissa.

Leikkaaminen ja muotoilu

Keväällä leikataan pakkasvaurioituneet, kuivat ja sairaat oksat. Syksyllä tehdään muotoileva leikkaus, jossa poistetaan yli kuusi vuotta vanhat versot juuresta. Tähän mennessä pensaassa pitäisi olla 15 runkoa, kolme oksaa kultakin vuodelta.

Top dressing

Jos pensaat istutetaan ravinteikkaaseen maaperään, lannoitus aloitetaan kahden vuoden kuluttua. Keväällä lannoita pääasiassa typellä, esimerkiksi liuottamalla lusikallinen ureaa ämpäriin vettä ja kaatamalla koko suspensio pensaan alle.

Seuraava lannoitus tehdään kukinnan aikana. Tänä aikana käytetään pääasiassa kaliumia ja fosforia. Samaa seosta levitetään rungon kehään karviaismarjan hedelmäkauden jälkeen.

Valmistautuminen talveen

Eteläisillä alueilla talvisuojaus ei ole tarpeen, koska pensaat kestävät jopa -30 °C:n pakkasia. Nuoret taimet taivutetaan maahan, peitetään katteella ja sitten agrokuidulla. Pohjoisella vyöhykkeellä kasvavat kypsät kasvit suojataan kehyksellä, jonka päällä on peitemateriaalia.

Suojautuminen taudeilta ja tuholaisilta

Sienitautien ja tuholaisten torjuntaan käytetään sienitautien ja hyönteisten torjunta-aineita. Asianmukaiset viljelykäytännöt estävät nämä ongelmat.

Sienitautien torjunta-aineet

Korkea ilmankosteus ja liiallinen maaperän kosteus voivat johtaa sienitauteihin. Niiden torjuntaan voidaan käyttää Topazia, Toxihomia, Titulia ja muita sienitautien torjunta-aineita. Patogeenisen mikroflooran estämiseksi suihkuta pensaita Bordeaux-seoksella keväällä.

Hyönteismyrkyt

Jos ilma on liian kuiva, karviaismarjoihin voi ilmestyä haitallisia hyönteisiä, kuten hämähäkkipunkkeja. Niitä vastaan ​​voidaan käyttää hyönteismyrkkyjä, kuten Actellic, Fufanon ja Bitoxibacillin.

Jäljentäminen

Puutarhuri voi levittää suomalaista karviaista tontilla kerrostuksen, pistokkaiden ja siementen avulla.

Kerrostaminen

Keväällä valitaan terveitä oksia, taivutetaan maahan, kiinnitetään niiteillä ja peitetään mullalla. Alue, jossa varret kohtaavat maan, pidetään kosteana koko kesän. Syksyllä juurtuneet versot kaivetaan ylös ja siirretään valmisteltuun paikkaan.

Pistokkaat

Alkukesästä otetaan 15 senttimetrin pituisia vihreitä pistokkaita. Ne istutetaan ruukkuihin ja peitetään muovilla kasvihuoneolosuhteiden luomiseksi. Kun pistokkaat ovat juurtuneet ja alkaneet kasvaa, ne istutetaan ulos.

Siemenet

Taimien siirtäminen on työlästä ja puutarhurit käyttävät sitä harvoin. Tätä menetelmää käyttävien tulisi kylvää siemenet heti marjojen korjuun jälkeen 50 senttimetrin syvyyteen haudattuihin ruukkuihin. Peitä ruukut 20 senttimetrin kerroksella multaa.

Keväällä siemenet kylvetään kasvihuoneeseen. Kun taimet kehittävät parin aitoja lehtiä, ne istutetaan. Syksyyn mennessä nuoret, vahvat pensaat istutetaan ulos.

Huomaa: Siemenmenetelmää käytettäessä lajikkeen ominaisuuksia ei säilytetä.

Edut ja haitat

Suomalaisen karviaisen etuihin kuuluvat seuraavat ominaisuudet:

• talvenkestävyys;
• runsas hedelmällisyys;
• hedelmien erinomainen kuljetettavuus;
• hyvä kasvin immuniteetti;
• marjojen korkeat makuominaisuudet.

Haittoja ovat: piikkien esiintyminen ja heikko kuivuuskestävyys.

Sadonkorjuu ja varastointi

Sadonkorjuu aloitetaan kuivana päivänä. Koska suomalaisissa karviaisissa on piikkejä, on parasta käyttää kangaskäsineitä. Varret kiinnitettyinä poimitut marjat säilyvät 5–6 päivää. Raakoja hedelmiä voi säilyttää noin 10 päivää.

Sovellusalueet

Marjoja syödään tuoreina, mutta niistä voidaan tehdä myös pastillia, marmeladia, kompottia ja hilloa. Ne voidaan myös kuivata ja pakastaa. Karviaiset sisältävät runsaasti C-vitamiinia, ja ne voivat auttaa nopeuttamaan lasten ja aikuisten toipumista vilustumisesta.