Sadon lisäämiseksi ja maaperän happamuuden normalisoimiseksi on helpointa käyttää mineraalilannoitteita. Ympäristön suojelemiseksi on kuitenkin parempi käyttää luonnollisia lääkkeitä – kasveja. On tärkeää miettiä, mitkä viherlannoitteet neutraloivat maaperää ja mitkä taas jäsentävät sitä ja suojaavat tuholaisilta ja taudeilta. Haluttujen tulosten saavuttamiseksi on tärkeää noudattaa asianmukaisia kylvö- ja kasvien hoito-ohjeita.
Menetelmät maaperän happamuuden määrittämiseksi
PH-arvoa käytetään maaperän happamuuden (vetyionien määrän maaperässä) kuvaamiseen. pH-arvo 7 osoittaa neutraalia maaperää. Yli 7:n pH-arvo osoittaa emäksistä maaperää, kun taas alle 7:n pH-arvo osoittaa hapanta maaperää.
Maaperän parametrit on otettava huomioon viljelykasveja valittaessa, koska niiden täysimittainen kehitys vaatii tietyn happamuuden omaavaa maaperää. Näiden parametrien määrittämiseen käytetään erilaisia menetelmiä:
- Erikoistyökalut. Lakmusliuskatestit antavat erittäin tarkkoja tuloksia. Myös kotitalouksien pH-mittari on tehokas;
- Nopeiden tulosten saavuttamiseksi käytä kansanlääkkeitä. Sekoita pieni määrä multaa astiassa veden kanssa ja lisää ruokasoodaa (jos se alkaa poreilla ja kuplia, multa on hapanta). Vaihtoehtoisesti kastele osa multa etikalla (jos se alkaa poreilla tai kuplia, multa on emäksistä).
Puutarhasi sadon lisäämiseksi on tärkeää analysoida maaperän happamuutta. Nämä tiedot auttavat sinua valitsemaan kasveja, jotka viihtyvät ja menestyvät.
Viherlannoituskasvit happamille maille
Koska hapan maaperä hidastaa useimpien viljelykasvien kasvua, on suositeltavaa tehdä maaperästä happamuutta vähentävä toimenpide. Optimaalinen menetelmä on istuttaa tiettyjä kasveja, jotka auttavat muuttamaan maaperän happamuutta.
Viherlannoituskasvit, jotka kuuluvat palkokasvien heimoon, edistävät vetyionien poistumista maaperästä, mikä auttaa vähentämään maaperän happamuutta. Näitä kasveja on helppo kasvattaa ja ne talvehtivat hyvin. Ne voidaan istuttaa sekä aikaisin keväällä että myöhään syksyllä. Viherlannoituskasvien etuihin kuuluu myös pintamaan lisääntynyt hedelmällisyys ja humuksen luonnollinen täydentyminen.
Maaperää ei tarvitse kaivaa ennen kylvöä – taimien juuristo kasvaa ja löysentää sitä aktiivisesti.
Joitakin kasveja ei leikata, vaan ne kaivetaan ylös maan mukana, mikä mädättää nopeasti sekä juuret että vihermassan. Suosittuja viherlannoituskasveja ovat sinappi, kaura, lupiini, phaselia ja hiiriherne.
Kumpi on parempi valita?
Kasveja valittaessa on otettava huomioon istutusaika, sadon ominaisuudet ja sen vaikutus maaperään.
| Kasvilajit | Kylvöaika | Viljelyn ominaisuudet | Vaikutus maaperään |
| Lupiini | varhaiskaalin ja perunoiden sadonkorjuun jälkeen. Tai aikaisin keväällä lumen sulamisen jälkeen. | Kasvukausi on 120–130 päivää, ja se istutetaan maahan harmaapapuvaiheessa. | poistaa happamuutta ja irrottaa tiheää maaperää |
| Hunajakukka | Kylvä lumen sulamisen jälkeen, niin kasvit eivät pelkää pakkasta ja kuivuutta. | vihreä massa niitetään 1,5 kuukautta kylvön jälkeen | suojaa maaperää sieni-infektioilta ja lankamadoilta |
| Apila | istutettu viljojen jälkeen, kosteille alueille | Maaperä kaivetaan ylös ennen kylvöä. Ensimmäinen niitto tehdään silmujen muodostuessa (heinä-elokuussa) ja uudelleen syksyllä – ennen talven kylmyyden alkamista. | hyvä hunajakasvi, tarjoaa kasveille fosforia ja kaliumia |
Maaperän jäsentämiseksi ja hapettumisen poistamiseksi on suositeltavaa kylvää viherlannoituskasveja useita kausia. Säännöllinen kylvö vähentää merkittävästi mineraalilannoitteiden käyttöä. Viherlannoituskasveja valittaessa on otettava huomioon viljelykiertosäännöt.
Viherlannoituksen kylvön ja maahan hautaamisen ajoitus
Viherlannoitteen käytön tehokkuus riippuu siementen kylvöä ja niitetyn vihermassan sisällyttämistä koskevista säännöistä:
- Viherlannoite on suositeltavaa kylvää kauden alussa, 2,5–3 viikkoa ennen pääkasvien istutusta. Tämä antaa viherlannoitteelle aikaa nousta esiin ja kehittää vahvan juuriston. Taimet voidaan istuttaa penkkeihin ilman, että viherlannoite ensin niitetään. Lannoitekasveja käytetään myöhemmin katteena.
- Myös viherlannoituskasveja kylvetään syksyllä sadonkorjuun jälkeen. On suositeltavaa kylvää syysruista ja kauraa (kasvit sietävät hyvin kylmää ja kasvavat voimakkaasti keväällä).
Maaperän täydelliseksi palauttamiseksi vihreät kasvit poistetaan sitä mukaa, kun ne kasvavat aktiivisesti, ilman maan kaivamista. Juuriston säilyttämiseksi vihreät kasvit niitetään huolellisesti tai leikataan latvaleikkurilla.
Maaperän laadun parantamiseksi kokonaisvaltaisesti on suositeltavaa kylvää viherlannoiteseoksia. Palkokasvien ja viljan seokset ovat suosittuja, koska ne eivät ainoastaan estä maaperän happamoitumista, vaan myös edistävät möyhentymistä.
